Inkeri Kilpinen

Koulutus: Terveydenhoitaja, filosofian maisteri, sairaalahallinnon koulutus: Minnesotan yliopisto, USA, International Writing Program Iowan yliopisto, USA.

Muut ammatit: Terveydenhuollontutkija, Helsingin kaupunginhallitus 1952 – 1975. Vapaa kirjailija vuodesta 1976 lähtien.

Inkeri Kilpinen on lähes viisikymmenvuotisen näytelmäkirjailijataipaleensa aikana tohtinut tarttua vaikeisiin ja omassa ajassaan usein osin torjuttuihin aiheisiin. Teoksessaan Tuntematon potilas (1964) hän käsittelee mielisairaiden hoitoa ja kunnallisdemokratian heikkouksia ja Toisessa maailmassa (1972) vuorossa ovat sukupolvien väliset kommunikaatiovaikeudet sekä huumeiden pelko. Naisten elämänpiiriä hän käsittelee muun muassa yksinhuoltajaäideistä kertovassa Naisen tarinassa (1987) ja vuosikymmenien ajaksi unohdettujen lottien tragediaan hän tarttui teoksissaan Rakas lotta (1990) ja Lupaus (2004). Kirjailija Eino Leinon elämän viimeisiin puutteenalaisiin elinvuosiin Kilpinen perehtyy näytelmissä Eino Leino (1976) ja Eino Leino ja rakkaus (2003). Suomen ja sen itäisen naapurin väliset suhteet ovat myös nousseet keskeiseen asemaan Kilpisen tuotannossa. Näytelmässä Nouse Inkeri (1991) Kilpinen paneutuu Stalinin kuolemanleireihin ja inkeriläisten kohtaloon. Kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen tuomitun presidentti Risto Rytin kohtaloa hän puolestaan tarkastelee teoksissa Ristituli (1994) ja Tuomioni (1996). Yllämainituista näytelmistä varsinkin Tuntematon potilas nousi suureksi yleisömenestykseksi. Sitä on esitetty ensi-iltansa jälkeen aina jossakin teatterissa yli neljänkymmenen vuoden ajan; viimeisin esityspaikka on ollut Thaimaan Bangkokissa. Rakas lotta -näytelmällä Kilpinen osui juuri oikeaan aikasaumaan, sillä vuonna 1989 Euroopan voimasuhteet muuttuivat ja Suomessakin ryhdyttiin puhumaan vapaammin sotien aikaisesta historiastamme. Vuonna 1990 ensi-iltansa saanut Rakas lotta rikkoi omalta osaltaan lottien toimintaa ympäröineen itsesensuurin luoman hiljaisuuden, jota oli kestänyt neljäkymmentä vuotta. Rakkaan lotan jälkeen lottien toimintaa käsittelevä informaatio ryöpsähti julkisuudessa esille monin eri tavoin. Inkeri Kilpisen näytelmiä on käännetty paljon. Käännöskieliä on kolmetoista ja käännöksiä 26. Osa käännöksistä on ensimmäisiä kyseisille kielille käännettyjä suomalaisia näytelmiä. Näytelmät ovat myös saaneet kansainvälisiä ensi-iltoja. Totisesti totisesti -näytelmää (1982) on esitetty ympäri Kiinaa, Tuntematon potilas Thaimaassa, Naisen tarina eli Valkeita ruusuja pöydällä Udmurtian ja Mordvan kansallisteattereissa Venäjällä. Muut käännöskielet ovat viro, mari, ruotsi, islanti, saksa, unkari, slovakki, venäjä ja englanti.

Muu kirjallinen tuotanto: Kilpisen muuhun kirjalliseen tuotantoon kuuluun muun muassa kolme matkakirjaa, jotka käsittävät ruohonjuuritasolla, pienellä asuntoautolla tehtyjä matkoja ilman hotelleja, lentokoneita ja aikatauluja. Ensimmäinen on Suomesta Intiaan, toinen ympäri vaarallisen Etelä-Amerikan ja kolmas läpi paahteisen kuuman Australian. Muita kirjoja ovat romaani Miehelläni on toinen nainen, muistelmateos Toisinajattelija sekä kolme lastenkirjaa bernhardilaiskoiran tempauksista pienessä kylässä.

Luottamustoimet: Helsingin kaupunginvaltuutettu 1966 – 1968, Suomen Näytelmäkirjailijaliiton hallituksen jäsen 1964 – 1978, puheenjohtaja 1978 – 1981, kunniajäsen 1995, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton hallituksen jäsen 1966 – 1976, International Theatre Institutin (ITI) Suomen keskuksen hallituksen jäsen 1974 – 1980, Valtion näyttämötaidetoimikunnan jäsen 1986 – 1988, Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 1989 – 1994, Suomen Maakuntakirjailijat ry:n johtokunnan jäsen 1982, Risto Ryti -seuran perustajajäsen sekä hallituksen jäsen 1993 – 2002, saman seuran valtuuskunnan jäsen vuodesta 2002 lähtien, Espoon Kirjailijat ry:n johtokunnan jäsen 1978 – 1979, kunniajäsen 1995, Espoon teatterin valtuuskunnan jäsen 1988 – 2002, Heinolan kaupungin valtuuskunnan jäsen 1989 – 1996

Tunnustukset: Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1972, Espoo-mitali 1988, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen ansiomerkki 1989, Inkeriläisten Sivistyssäätiön ansiomerkki 1992, Lottamuistolaatta numero 2 vuonna 1993, Suomen Näyttämötaiteen kultainen kunniamerkki 1993, Sotainvalidien Veljesliiton ansioristi 1996, Suomen Lottaperinneliiton kunniajäsen 2000, Suomen Sotaveteraaniliiton ansiomitali 2006, Suomen Lottaperinneliiton ansioristi 2007, valtion taiteilijaeläke vuodesta 1988 lähtien. (*Kuvan lähde: Suomen Näytelmäkirjailijaliitto Jäsenmatrikkeli 1921-1981)

Tietoja muualla mm.: Kuka kukin on (Otava 2007), European Biographical Directory (Waterloo-Belgique 1989), Muistelmateos Toisinajattelija (Kirjayhtymä 1997).