Koulutus: FT
Muut ammatit: Kirjallisuuskriitikko, luovan kirjoittamisen opettaja
Intohimona sanat ja historia
”Kirjoitan, koska suomen kielen sanat ovat suuri intohimoni”, kertoo kirjailija Saara Kesävuori.
“Lukemisesta nautin yhtä paljon ja joskus enemmänkin kuin kirjoittamisesta”, hän sanoo.
Romaaneilla ammattikirjailijan työnsä aloittanut kirjailija hakeutui näytelmien pariin siksi, että hän pitää näytelmien pelkistetystä ilmaisumuodosta ja siitä, kuinka repliikkien ja sanomatta jätetyn avulla voi ilmaista niin paljon ihmisten välisistä suhteista.
”Varsinkin valtasuhteet ja älyllinen itsepetos ovat herkullisia inhimillisen käyttäytymisen alueita.”
Kesävuoren aiheet ja kiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet vuosien myötä ekokatastrofista Väinö Linnaan. Omimpina aiheinaan 1990-luvulla Kesävuori pitää silti historiaa, yhteiskunnallisuutta ja naisen elämää.
”On paradoksaalista, että teatterin tekeminen on maskuliininen laji vaikka katsojista enemmistö on keski-ikäisiä naisia. Haluni kirjoittaa erilaisia naisrooleja syntyi reaktiona siihen tilanteeseen. Historiaan voi lisäksi projisoida naistenkin elämästä asioita, joita omassa ajassa on hankala näyttää”, Kesävuori kertoo.
Hänen mielestään on myös niin, että historiaan etäännyttäminen tuo näytelmään lisäkerroksia, mutta niiden tunnistaminen edellyttää katsojalta historian tajua.
”1600-luvun suomalainen sääty-yhteiskunta on hyvin samantyyppinen kuin 2000-luvun Suomi. 1600-luvulla aatelisto vei talonpojilta tilat, koska laki teki sen mahdolliseksi. Nyt osinkotulot matkaavat ulkomaille, ja koska se on täysin laillista globalisaatiota, pienituloisen veronmaksajan on turha huudella valtiota apuun. Rinnastuksesta saisi ehkä kiinnostavan näytelmän, mutta sen vastaanottaminen vaatisi katsojalta aika lailla yleissivistystä”, Kesävuori pohtii.
Kesävuoren näytelmät Kaarina Hannuntytär ja Clarissa sijoittuvat menneeseen aikaan. Kaarinan ympäristönä on 1500-luvun Suomi ja Juhana-herttuan hovi. Clarissa puolestaan elää 1700-luvun Pietarissa. Kaarina Hannuntytär oli vahva nainen, joka sai herttuansa kanssa neljä lasta. Clarissaan Kesävuori kirjoitti ahneen, vanhan naisen, joka katkaisi vastustajaltaan kaulan jos ei muuten päässyt tavoitteeseensa.
”Suorat ja selityksettömät ääritunteet ovat kiinnostavia näyttämöllä. En ole mieltynyt ihmistä ohjelmallisesti lähestyviin, psykologisoiviin ihmissuhdenäytelmiin, joita viime vuosina on teattereissa ollut tungokseksi saakka. Osittain tästä syystä olen kääntynyt jälleen kohti romaanien kirjoittamista, mutta intohimo dialogiin säilyy tulevaisuudessakin”, Kesävuori sanoo.
Mirja Vinberg-Mäkinen / Sunklo 15.10.2008
Palkinnot
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1990 ja 1987
Valtion kirjallisuuspalkinto 1989
Kalle Kaiharin kulttuurisäätiön palkinto 1990
Teatterikesän kunniakirja käsikirjoituksesta 1989
Luottamustoimet
Suomen Näytelmäkirjailijaliiton hallituksen puheenjohtaja 1999–2005
