Märta Tikkanen (os. Cavonius) on suomenruotsalainen kirjailija. Hänen tuotantonsa käsittelee erityisesti naisen asemaa miesvaltaisessa yhteiskunnassa.
Tikkanen on toiminut kirjailijan työnsä lisäksi mm. toimittajana Hufvudstadsbladetissa vuosina 1956–1961, äidinkielen lehtorina vuosina 1961–1966 sekä Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston rehtorina vuosina 1972–1979. Koulutukseltaan Tikkanen on filosofian kandidaatti, joksi valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1958. Filosofian maisteriksi hänet vihittiin vuonna 1961.
Tikkasen kirjallinen tuotanto sisältää romaaneja, novelleja, runokokoelmia, näytelmiä ja kuunnelmia. Teokset käsittelevät erityisesti sukupuolirooleja perheessä ja yhteiskunnassa. Tikkanen tutkii asetelmaa naisen näkökulmasta valottaen mm. valtaan ja seksuaalisuuteen liittyviä seikkoja. Tikkasen teokset ovat suurelta osin omakohtaisia. Ne käsittelevät edellä mainittuja aiheita esimerkiksi suhteessa Tikkasen edesmenneeseen puolisoon, taiteilija Henrik Tikkaseen.
Tikkasen esikoisteos on romaani Nu imorron (1970), joka on käännetty suomeksi nimellä Nyt huomenna. Samana vuonna Tikkanen julkaisi myös ensimmäiset draamatyönsä, TV-näytelmän … eller vad tycker ni? (1970) ja yhdessä Henrik Tikkasen ja Kristin Olsonin kanssa kirjoitetun näytelmän En enda stor familj (1970). Kaikkiaan Tikkanen on kirjoittanut seitsemäntoista kirjaa. Niistä on tehty käännöksiä yhteensä kahdellekymmenelle kielelle. Kaikki teokset on käännetty myös suomeksi. Tikkasen teoksista tunnetuimpia ovat. Århundradets kärlekssaga (1978), Mörkret som ger glädjen djup (1981), Henrik (1985) ja Rödluvan, 1986.
Tikkasen teoksia on dramatisoitu teatteriin ahkerasti. Hänen ehkä tunnetuin teoksensa Århundradets kärlekssaga (Vuosisadan rakkaustarina) on vieläpä dramatisoitu yli kymmenellä eri kielellä. Suomen- ja ruotsinkielisen yhteisdramatisoinnin siitä on tehnyt Toni Edelmann vuonna 1993.
Tikkaselle on myönnetty useita kirjallisuuspalkinto. Hän on saanut mm. Nordiska Kvinnors Litteraturpris -palkinnon vuonna 1979, Fredrika Runeberg -palkinnon vuonna 2001 ja Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2011.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
