Juhan Smuul (alkuperäiseltä nimeltään Johannes Schmool) oli virolainen kirjailija. Hänen töistään on suomennettu romaani Jäine raamat (1952) nimellä Jäätikkökirja: antarktinen päiväkirja (1962 suom. Roy Širokov) sekä dramatisoidut näytelmät Kihnu Jõnn ehk Metskapten (1962) nimellä Kippari-Jonni (1977) ja Polkovniku lesk ehk Arstid ei tea midagi (1965) nimellä Everstin leski (2002 dram. Kalle luotonen, suom. Tuovi Kilpi-Hynynen).
Smuulin ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1940-luvulla Viron ollessa Neuvostoliiton hallinnassa. Neuvostomielinen Smuul liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1951 ja sai venäjäksi käännetyllä runokokoelmallaan Stalin-palkinnon vuonna 1952. Jäine Raamat -romaanista Smuulille myönnettiin Lenin-palkinto vuonna 1961.
Smuul oli hyvin arvostettu kirjailija sekä Virossa että Neuvostoliitossa. Vuosina 1953–1971 hän toimi Viron kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtajana ja vuosina 1954–1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton sihteerinä. Smuul toimi myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana ja hänelle myönnettiin Lenin-kunniamerkki.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012