Juha Siltanen on näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja, dramaturgi, teatteriohjaaja, suomentaja. Hänen kirjallinen tuotantonsa on eräs suomalaisen teatterin laajimmista ja monipuolisimmista.
Siltanen on koulutukseltaan dramaturgi. Hän on toiminut vapaana näytelmäkirjailijana heti valmistumisvuodestaan 1983 alkaen. Siltasen tuotantoon kuuluu kaikenlaista draamaa, kuunnelmista televisiokäsikirjoituksiin ja teatterinäytelmiin. Siltanen on työskennellyt lukuisiin suomalaisiin laitosteattereihin, erityisesti Turun kaupunginteatteriin, sekä esimerkiksi Yleisradion Radioeatteriin. 90-luvun alusta lähtien Siltanen on työstänyt taiteellisesti kunnianhimoisimpia projektejaan porilaisen Rakastajat-teatterin kanssa. Siltasen Rakastajat-teatterille kirjoittamia näytelmiä on mm. Kuka on Sari Nuotio? (1992), A niin kuin Amsterdam (1997) ja Julma leikki (2008)
Siltasta pidetään draamailmaisun mestarina. Omien sanojensa mukaan hän kirjoittaa puheella eikä kielellä. Toisaalta Siltasen töitä on monesti verrattu musiikkiin, ja musiikkiuralle Siltanen alunperin piti lähteäkin. Siltasen näytelmien musikaalisuus tulee ennen kaikkea niiden rytmistä joka on monesti huippuunsa hiottua. Hyvä esimerkki tästä on näytelmä Kohtaaminen älykkään naisen kanssa (1995), joka on kirjailijan ohjeen mukaan esitettävä yhtenä suurena simultaanikohtauksena.
Edellisten ohella Siltasen tunnettuja näytelmiä ovat mm. Foxtrot eli valkoiset varjot (1990), Sick Transit (2002), Huora (2007) ja Raivokabaree (2009), jonka Siltanen myös ohjasi Espoon kaupunginteatterille. Kaikkiaan Siltanen on kirjoittanut pitkälle yli viisikymmentä näytelmää sekä kymmenittäin kuunnelmia, dramaturgioita ja televisiokäsikirjoituksia. Tämän lisäksi Siltanen on ahkera kääntäjä. Hän on kääntänyt näytelmiä englannista, ruotsista ja saksasta. Siltasen kääntämiä kirjailijoita ovat mm. Harold Pinter, William Shakespeare, Edward Albee ja Eugene O’Neill.
Siltaselle on myönnetty useita kotimaisia ja ulkomaisia teatterialan palkintoja. Lisäksi hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 2007.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012