Maatilan asiat ovat rempallaan isäntäparin avioeron seurauksena. Vaimo on muuttanut pois, mies ei saa otetta asioiden hoitoon ja poika on työssä muualla. Tytär ja vanha emäntä yrittävät pitää elämän rippeitä kasassa. Vaihtelua tähän elämään tuo leskeksi jäänyt nainen, joka muuttaa poikansa kanssa naapurissa olevaan autiomökkiin muutamaksi kesäiseksi viikoksi. Naisella ja naapurin isännällä on ollut nuoruudessa jonkinlainen rakkaussuhde, mutta mökin tyttö ei tuolloin kelvannut miniäksi rikkaaseen taloon.
Saisiko nyt hyvitystä. Isännän tytär olisi kaikin puolin sovelias elämänkumppani leskinaisen pojalle. Tähän liittoon olisi vanha emäntäkin tyytyväinen. Kaikki näyttää menevän suunnitelmien mukaan, mutta pojan seurustelukumppani onkin aivan toinen kuin se toivottu henkilö. Tämän väärinkäsityksestä alkaneen suhteen seuraaminen on näytelmän keskeisenä juonena eikä se selviä ennenkuin näytelmän loppupuolella, mutta vielä senkin jälkeen tulee viime tipassa yllätyksiä.
On muitakin sekavia suhteita. Entisellä miniällä ja entisellä anopilla on riitaisat välit eivätkä ne parane, kun miniä tuo nykyisen miesystävänsä lapset hoitoon maatilalle. Lasten äidilläkin on uusi miesystävä. Pätkäsuhteiden osapuolet joutuvat tapailemaan toisiaan erilaisissa yhteyksissä. Varsinkin entiset ja nykyiset miehet saavat ”vertaistukea” yhteisellä kalareissulla.
Lasten kohtalo tulee lyhyesti, mutta korostetusti esille kohtauksessa, jossa lapset esittävät oman mielipiteensä aikuisten suhdesekoilusta.
Näitä nykyelämään vakavastikin liittyviä asioita käsitellään tässä näytelmässä kuitenkin kevyen huumorin keinoin. Näytelmä ei sisällä alatyylistä huumoria eikä alkoholin käyttöä, joten se sopii koko perheen katsottavaksi. Näytelmän tarinaan sopii hyvin kansantanssiesitykset, mikäli sellaiset on käytettävissä.