On pelto. On pientaloalue pellon ympärillä. On Ilmavalokuvaaja, joka Topeliuksen ja Donnerin jalanjäljissä ottaa kuvia ja tekee haastatteluja kirjaansa Maamme – Nykykuvia Suomesta. Kaikilla haastateltavilla on oma teoriansa alueesta: keitä pellon reunalla asuu, ketkä siellä saavat asua, ketkä eivät ole tervetulleita, keiden pelto on, keiden se on ollut.
Äkkiä asukkaille ilmoitetaan, että pellolle rakennetaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Syttyy sota, ja yksittäisistä asukkaista muodostuu fanaattinen joukko, Me. Puolueettomuuteen pyrkivä, kynnyksellä seisova Ilmavalokuvaaja joutuu repäistyksi sisään ihmisten koteihin, ja lopulta vastuuseen koko alueesta. Käy selväksi, ettei puolueetonta maaperää ole olemassa.
Mitä isänmaa tarkoittaa? Tarkoittaako se samaa sotainvalidille ja pienelle lapselle, rikkaalle ja köyhälle, liberaalille ja konservatiiville, sinulle ja minulle? Kenen on tämä maa? Kuka saa tulla minun kaupunkiini, minun kaupunginosaani, pihaani, talooni, huoneeseeni? Minkä kokoiseen turvapaikkaan minulla on oikeus? Kenen on Suomi?
(Lähde: Suomen Kansallisteatteri 2011)