Kuutta vaille

Menestyvä nyrkkeilijä Aimo Suutari on valmistautumassa pukuhuoneessa illan pääotteluun. Hän on tapansa mukaan hyvin keskittynyt ja sulkee koko muun maailman pois mielestään. Näin hän on tehnyt jo vuosikausia. Kaikki sujuu kuten ennenkin. Huoltaja avustaa. Manageri luo intoa ja vaimo ja tytär ovat omalla tavallaan kannustamassa. Tilanne on tuttu kaikille. Odotetaan vain kehään pääsyä. Yhtäkkiä nuori tyttö tuo huoneeseen juotavaa. Tytön ääni ja ulkonäkö herättävät Aimon kiinnostuksen. Hänen mielestään tyttö muistuttaa täydellisesti hänen koulussaan aikoinaan ollutta Mirjaa. Aimon keskittyminen herpaantuu. Hän pysähtyy muistelemaan vanhoja asioita ja miettimään mitä kavereille mahtaa kuulua. Kuinka heille on elämässä käynyt ja missähän he ovat. Mikseivät he ole pitäneet keskenään yhteyttä, niin kuin silloin nuorena sopivat. Samalla hän hämmästelee nyrkkeilemistään. Viisi vuotta on sitä jo tehnyt, vaikka ei koskaan siitä ole tykännytkään. Manageri käy kuumana, koska Aimo on ihan muissa maailmoissa. Jos Aimo ei enää nyrkkeile, he kaikki häviävät suuret rahat. Vaimokin haluaisi Aimon ottelevan, mutta tytär on huolissaan isänsä terveydestä, eikä piittaa rahasta lainkaan.
Syntyy kovaa väittelyä siitä, pitäisikö Aimon nyrkkeillä vai ei.
Aimo unohtaa lopulta koko ottelun ja pohtii enemmänkin elämän kummallisuutta ja ajan kulumista. Tytärkin on kasvanut ihan huomaamatta. Vuodet ovat haihtuneet huomaamatta, eikä Aimo ole huomannut sitäkään, mitä manageri ja vaimo ovat touhunneet hänen selän takanaan.