Tomin isä haavoittui toisessa maailmansodassa ja jätti pojalleen pelkän verisen asetakin ja vasemmalla kädellä raapustetun muutaman rivin pituisen viestin, jonka sisältöä kukaan ei ole pystynyt selvittämään. Vaikka isä onkin aikuiselle Tomille pelkkä kaukainen, lähes myyttinen hahmo, hänen muistonsa hallitsee Tomin jokapäiväistä elämää.
Lähes heti sodan jälkeen itsenäisyyspäivänä syntynyt Tom pyrkii samaistamaan itsensä isänmaahansa, sekä niihin ponnisteluihin jotka hänen isänsä sukupolvi joutui sodan aikana kohtaamaan varmistaakseen maan itsenäisyyden. Sota onkin sekä konkreettisella että metaforisella tasolla keskeinen osa Tomin maailmaa, ja hän mieltää että vain aseellisen konfliktin esille tuomat realiteetit voivat vapauttaa hänet oman olemassaolonsa merkitsemättömyydestä.
Mutta juuri tämä on ongelman ydin. Tomilla itsellään ei ole kokemusta sodasta, jota hän niin idealisoi. Kokonaisen valtion ponnisteluihin verrattuna, kaikki mitä Tomille itselleen on tapahtunut tuntuu täysin mitättömältä, kaukaiselta ja säälittävältä. Näytelmä rakentaa itseään muistojen, muistamisen, unohtamisen ja aistihavaintojen päälle, Tomin yrittäessä muistaa asioita niin että hän voisi ne unohtaa.
Tomin mukaan ihminen voi nauttia elämästään vain jos hän ymmärtää oman kuolevaisuutensa. Tom suunnittelee usein sekä itsemurhaa, että virolaisen vaimonsa kuristamista. Vaimo onkin viime aikoina ollut liian hyvää pataa Tomin ystävän Eeron kanssa. Muut näytelmässä esiintyvät henkilöt ovat Tomin nuorempi puoliveli Vesa sekä heidän äitinsä Boogie, menestyksekkään uran luonut muusikko.
Laulujen ja kuvien säestämä ‘Exit’ on mielenkiintoinen sekoitus ajatuksia, identiteettejä, makkaroita ja likaisia alusvaatteita, jotka kaikki ovat osana kartoittamassa sodanjälkeisen sukupolven itsetutkiskelua ja identiteetin rakentamista.