Silloin, kun erilaiset arvot, erilaiset maailmat kohtaavat, joudutaan usein törmäyskurssille. Tästähän me saamme kuulla synkkiä uutisia lähes päivittäin. Törmäyskurssille on ajauduttu myös Myssylän lintukotomaisessa maaseutupitäjässä. Reisikallion Karoliina, pitäjän lähes suurimman maatilan iäkäs leskiemäntä haaveilee kansainväliset mitat täyttävän laskettelukeskuksen perustamisesta lähes kokonaan omistamalleen Iso-Reisikalliolle. Hiljaisempana yhtiömiehenä hankkeessa on myös aikamiespoikansa Kaarlo, joka on enemmänkin keskittynyt nuorehkoihin hameväen edustajiin ja Kantrikulttuurin vaalimiseen.
Karoliinan ja Kaarlon harmiksi pientä osaa Iso-Reisikallion rinteistä omistaa Talkkuna-ahon Vihtori. Oikea jäärä ja takametsien mies, joka ei suostu myymään Reisikalliolle aariakaan maistaan. Omat mausteensa tähän soppaan heittävät myös luonnonsuojelijat, valtiovalta sekä Kaarlon räjähdysalttiit naisasiat.
Tämä tarinan tarkoitus ei ole opettaa mitään kenellekään. Moni on tarinassa esiintyvistä asioista saanut ehkä oppia liiankin kanssa, elävässä elämässään. Niin se kait kuitenkin monasti on, että usein parempi vaihtoehto on se laihempi sopukin, kuin oikein lihava riita. (Seppo Holttinen)