Kalumäen kamareissa

EU-aikaa Kalumäen sukutilalla elelevien poikamiesveljesten Väinön ja Veetin mottona on aina ollut: ”Naiset on tarpeellisia, mutta ei niitä pidä taloon ottaa”. Veljekset ovat kuitenkin perin juurin kyllästyneet syömään makkarakeittoa ja kalasoppaa, ainoita ruokia joita osaavat laittaa, ja palkkaavat taloudenhoitajan, Siiri Siisteen. Mutta eivät arvanneet seurauksia; Siiri laatii huikean pitkiä ostoslistoja, ompelee verhoja, istuttaa kukkia, ostattaa veljeksillä ”oote kolinaa”, yöpyjamaa ja aamunuttua — täysin tarpeetonta rahanmenoa veljesten mielestä joka panee ankarasti miettimään mitä tehdä; ei taloudenhoitajaa heti poiskaan kehtaisi passittaa. Lopulta keksitään: Avoliitto Siirin kanssa! ”Eihän avovaimolle yleensä palkkaa makseta”. Oluenjuontikilpailulla ratkaistaan kumpi veljeksistä avoliittoon joutuu. Mutta sitten alkaakin tapahtua. Syrjäiselle maatilalle saapuvat Siirin äiti, julkkisserkku uuden salarakkaansa kanssa ja perässä tietysti Salarakas-lehden toimittajat. Vielä saapuu kaksi naistoimittajaa Maaseudun Näkymät-lehdestä tekemään juttua kylän elämästä, eivät kuitenkaan kovin aktiivisesti, lekottelevat vain talon täysihoidossa. Väinö ja Veeti ovat hermoromahduksen partaalla naislauman keskellä kunnes entinen naapurin tytär saapuu Pariisista ja paljastaa asian joka saa veljekset herkistymään kyyneliin asti ja antamaan anteeksi naistoimittajillekin, jotka eivät lopulta toimittajia olleetkaan. Siiri Siiste sukulaisineen poistuu Kalumäestä, mutta veljekset ovat päässeet sen verran ”naisen makuun” että pari naista sinne taitaa vielä joskus palata…