Everstinna on yhden yön sisäinen monologi, jossa nuoren naisen rakastuminen itseään huomattavasti vanhempaan Everstiin johtaa hänet natsien sisäpiireihin talvisotaan valmistautuvassa Suomessa. Värikkään ja tunnevoimaisen päähenkilön esikuvana on toiminut ylitorniolainen Annikki Kariniemi. Esityksen kantava teema on sodan ja rajujen yhteiskunnallisten murrosten keskellä kasvaneen tulevan kirjailijan vilpitön usko fasistisen ideologian yksilöä ja yhteiskuntaa vahvistavaan voimaan. Autoritaariseen johtajavaltaisuuteen uskominen heijastuu myös alistumisena henkisesti ja fyysisesti väkivaltaiseen perhehelvettiin, joka kestää lopulta 20 vuotta.
“Mie uskoin pystyväni pyyteethömällä rakhauella puhistahmaan Everstin pahasta ja täyttähmään sen hyälä. Eversti ja mie olima yhtä. Meilä oli sama askelten ja hengityksen tahti. Minun rakhauen voima oli niin suuri ja väkevä, että mie voin hänet parantaa luonnevikasuuesta, jos semmosta ilmenee.”