Insinööri Harry Björkharryn voimalaitoksen työmaalla vallitsee kaaos. Vuotava pato murtuu hetkenä minä hyvänsä, ja työläiset ovat lakossa. Tilannetta sovittelemaan saapuva Harryn vanha isä saa puukosta. Suuronnettomuus on käsillä, ja Harry seisoo yksin, ilman jumalaa ja onnea. Harrylla on tasan kaksikymmentä minuuttia aikaa löytää ratkaisu mahdottomaan tilanteeseen.
Näiden minuuttien aikana avautuu näkymä Björkharryn suvun ja pienen keskisuomalaisen yhteisön vaiheisiin itsenäisyyttä edeltäneiltä vuosilta näytelmän nykyhetkeen vuonna 1960. Isien raskas perintö kertautuu kuin kirous. Kaikki se mikä on kerran tapahtunut, on jatkuvasti läsnä. Vimmaisten henkilöiden kohtaloista kasvaa alkuvoimainen draama, joka näyttää pohjoisen maan asukkaiden elämänmenon yhtä lailla ankarassa kuin humoristisessa valossa. Se kertoo sosiaalisen nousun hinnasta, koston loputtomasta kierteestä ja yksilön paikasta historian tulvavirrassa.