Kari Hotakainen on Finlandia-palkittu kirjailija. Hotakainen tunnetaan etenkin romaanikirjailijana, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu myös runoteoksia ja lasten- ja nuortenkirjoja sekä näytelmiä ja kuunnelmia.
Hotakainen toimi pitkään lehtitoimittajana, ja myöhemmin myös WSOY:n mainostoimittajana. Hotakainen on opiskellut kotimaista kirjallisuutta ja on koulutukseltaan filosofian kandidaatti. Vapaaksi kirjailijaksi hän siirtyi vuonna 1996.
Hotakainen aloitti kirjailijan uransa vuonna 1982 ilmestyneellä runokokoelmalla Harmittavat takaiskut. Esikoisteosta seurasi yhteensä neljä runokokoelmaa vuosina 1985–88. Vuonna 1990 Hotakainen kirjoitti lastenkirjan nimeltä Lastenkirja, sekä seuraavana vuonna ensimmäisen romaaninsa, pienoisromaanin nimeltä Buster Keaton. Elämä ja teot (1991). Suureen suosioon Hotakainen kohosi viimeistään vuonna 1997 julkaistulla Klassikko -romaanillaan, jonka alaotsake ”Omaelämäkerrallinen romaani autoilevasta ja avoimesta kansasta” kuvaa teoksen teemoja.
Klassikko -teoksen ohella, Hotakaisen parhaimpana teoksena on pidetty kaksi vuotta edellä mainitun jälkeen ilmestynyttä romaania Juoksuhaudantie (2002). Suomalaismiehen pientalo-unelmasta kertova teos, toi Hotakaiselle samana vuonna Finlandia-palkinnon sekä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004.
Hotakainen on kirjoittanut myös neljä näytelmää, joista Kom-teatterissa kantaesitetyn Punahukka -näytelmän johdosta Hotakaiselle myönnettiin pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto vuonna 2006.
Hotakaisen kirjat käsittelevät usein tavallisia suomalaisia ihmisiä, etupäässä miehiä. Kirjailijana Hotakainen kuvaa henkilöhahmojaan samaan aikaan kirpeän humoristisesti ja sydämellisesti. Ihmisiä tarkastellaan heidän tavallisessa elinpiirissään siten, että elämän jokapäiväisyys ja ihmeellisyys kulkevat kerronnassa käsikkäin. Sydämellisyys ei Hotakaisella ylety valitseviin yhteiskuntaoloihin, vaan hänet tunnetaan kärkevänä, epäsuorana yhteiskuntakriitikkona, joka asettuu aina yksilön puolelle, suurempia yhteiskunnallisia rakenteita vastaan.
Hotakaisen tyyli, joka kuvastuu hänen taiteellisten töidensä ohella myös esimerkiksi Helsingin Sanomille kirjoittamistaan kolumneista, on samaan aikaan arkinen ja innostuneen hillitön. Se nostaa elämän jokapäiväisyyksistä esiin omituisuuksia ja rakastettavia outouksia, joita lukija voi hämmästellä, ihastella ja itseensä verrata.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011