Jukka Parkkinen on suomalainen kirjailija. Hän kirjoittaa laaja-alaisesti, kaikkea lehtijutuista ja TV-käsikirjoituksista romaaneihin. Parkkinen valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1975 Turun yliopistosta, jossa opiskeli suomen kieltä ja kirjallisuutta. Parkkisen kirjoittajan ura alkoi kuitenkin jo aiemmin, 60-luvun lopulla, kun hän työskenteli Savo-lehden kesätoimittajana.
Toimittajan ammatti sopi Parkkiselle siinä määrin hyvin, että yliopistosta valmistuttuaan hän työskenteli jo Yleisradion vakituisena uutistoimittajan. Savo-lehden ja Yleisradion ohella Parkkinen on työskennellyt myös Turun Sanomille. Parkkisen uutistoimittajan ura loppui kuitenkin suhteellisen nopeasti, kun hän siirtyi vuonna 1987 vapaaksi kirjailijaksi. Tällöin Parkkinen oli jo ehtinyt julkaista kymmenkunta kirjaa ja hänelle oli myönnetty kolmevuotinen valtion taiteilija-apuraha.
Kirjailijana Parkkinen lukeutuu ahkerimpien joukkoon. Hän on julkaissut kymmeniä ja taas kymmeniä teoksi tietokirjoista runokokoelmiin. Parkkinen on erikoistunut lasten ja nuortenkirjoihin. Parkkisen kynästä syntyneitä ovat mm. Osku-kirjat Osakkeet nousussa, Osku (1989), Suku on pahin, Osku (990) ja Onni on Oskussa kiinni (1994), sekä yhdessä Hannu Hautalan kanssa tehty Oravanpoika (1984). Myös draamakirjallisuus kuluu Parkkisen repertuaariin. Hän on tehnyt useita kymmeniä käsikirjoituksia ja dramatisointeja teatteriin, televisioon ja radioon. Lisäksi Parkkisen proosateoksia on sovitettu teatteriin muiden toimesta.
Tuotteliaan kirjailijan työhön kuluu myös kirjoittamisen opettamista. Parkkinen on luennoinut Oriveden opistossa, Turun Työväenopistossa ja Turun yliopistossa. Lisäksi hän on hoitanut useita merkittäviä luottamustoimia, kuten Turun Ylioppilasteatterin johtokunnan puheenjohtajan toimea (1974–1980) ja Suomen dekkariseuran puheenjohtajan toimea (1984–1994). Tällä hetkellä Parkkinen toimii V. A. Koskenniemen Seuran puheenjohtajana.
Parkkiselle on myönnetty useita kirjallisuus- ja taidealan palkintoja. Hän on saanut mm. Valtion kirjallisuuspalkinnon (1980), Topelius-palkinnon (1986) ja Anne Swan -mitalin (2000).
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012