Juhani Peltonen

Juhani Peltonen oli suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Elmo vuodelta 1978. Lisäksi Peltonen kirjoitti koko joukon muita romaaneja, novelli- ja runokokoelmia, näytelmiä ja pakinoita. Peltosen kirjallinen tyyli on maamme kirjallisuudessa hyvin tunnistettava. Siihen kuuluu kokeileva ja taidokas kielenhallinta, satiirinen huumori ja toisaalta romantiikkaan vivahtava surumielisyys. Suomalaisella itseironialla maustetun slaavilaisen melankolian mestaria, onkin kuvailtu Suomen väneläisimmäksi kirjailijaksi. Peltonen kirjoitti ylioppilaaksi Keravan yhteiskoulusta vuonna 1961. Hän suunnitteli kouluttautuvansa merikapteeniksi, mutta 19-vuotiaana diagnosoitu värisokeus esti suunnitelman toteuttamisen. Sen sijaan Peltonen kirjautui Helsingin yliopistoon lukemaan estetiikkaa, kirjallisuutta ja taidehistoriaa. Uusi päämäärä oli kirjailijan ammatti ja kun vuonna 1964 julkaistu Peltosen esikoisteos, runokokoelma Ihmisiät, sai suopean vastaanoton, keskeytti aloitteleva kirjailija opintonsa ja suuntasi kaiken tarmonsa kirjoittamiseen. Peltosen romaani Elmo on humoristisen surumielinen tutkielma suomalaisesta urheiluhulluudesta. Urheilusankari Elmo on kaikkien aikojen menestynein urheilija, fantastinen atleetti, joka voittaa Andien talvikisojen kaikki lajit, samoin kuin Derwangan jättiläiskisojen. Elmo juoksee sadan metrin maailmanennätyksen kaatumisesta huolimatta ja voittaa maailman parhaista jalkapalloilijoista kootun tähdistöjoukkueen. Urheilun ulkopuolella Elmo on kuitenkin vaatimaton ja jurouteen taipuvainen pienen lähiökaupungin poika. Januksenkasvoinen Elmo käy sisäistä taistelua elämän merkityksestä ja rakastuu traagisen peruuttamattomasti naapurintyttö Aliisaan. Peltonen kirjoitti romaaninsa lisäksi radionäytelmät Elmo, urheilija (1977) ja Elmo – muu maailma (1978). Elmon pohjalta on sittemmin tehty useampi näytelmä, kuten myös Pekka Milonoffin ohjaama ja Sulevi Peltolan pääroolittama TV-elokuva Muistoja Elmosta (1981). Muita Peltosen tunnettuja teoksia ovat Valaan merkkejä (1973) ja Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä (1991), joka jäi kirjailijan viimeiseksi. Peltoselle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto vuonna 1973 ja Pro Finlandia -mitali vuonna 1989. Vuonna 1986 Peltola oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaanillaan Iloisin suru. Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012