Ammatti: Yrittäjä ja entinen kauppias. Vuodesta 2005 vapaa taiteilija.
Olen harrastanut näyttelemistä ja kirjoittamista koko ikäni. Kotini oli köyhänpuoleinen pienviljelijämökki. Vaikka sota oli jättänyt isään omat jälkensä, hän oli säilyttänyt kulttuurinälkänsä ja oli erityisen innokas lukemaan. Varhaisimpia lapsuudenmuistojani ovatkin musta pirtti, nariseva kiikkutuoli, isän raskaalta työltä tuoksahtava syli ja kirja. Tämä yhdistelmä kasvatti minun mielikuvitusmaailmaani. Lapsikatraan nuorimpana minut jätettiin usein kotiin kun muut lapset menivät uimaan tai ongelle. Minun oli pakko kuvitella itselleni omia mielikuvituskavereita. Äiti oli tästä ”Aarrelan porukasta” joskus todella huolissaankin. Koulumatkat kuljin usein yksin ja kuvittelin mielessäni kehittelemäni lännensankarin, Sam Texasin kiperiä seikkailuja.
Näytelmien kirjoittamiseen innostuin Reko Lundánin kannustuksesta. TV-1 järjesti vuonna 1997 draamakäsikirjoituskilpailun “Sukupolveni unta”. Vetämällään draamakurssilla Reko kehotti minua osallistumaan ko. kilpailuun. Tyttäreni Ulla oli juuri valmistunut Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta teatterialalle. Kirjoitimme yhteistyönä synopsiksen, joka kertoi nuoren pojan aikuistumistarinan “Mennyt heinäkuu”. Se menestyi niin hyvin, että pääsimme 4084 tarinan joukosta kolmen voittajan joukkoon ja käsikirjoitus tehtiin elokuvaksi.
Kotipitäjäni Suomussalmi on maalaisyhteisö, jossa ihmisillä on vieläkin aikaa toisilleen ja tarinankerronta on edelleen voimissaan. Ihmisten arkielämästä kumpuaa tarinoita jotka ovat kirjoittajalle ehtymätön lähde, sillä pelkästään mielikuvituksesta en osaa kirjoittaa. Niinpä useimmissa näytelmissämme on “totta se toinen puoli”. Entisenä kunnallispoliitikkona tunnen myös hyvin pienten kuntien vaikeudet ja joskus sykeröisetkin hallintokiemurat. Liuta lastenlapsia mahdollistaa sen, että voin tarkkailla läheltä myös eri-ikäisten ihmisten maailmaa ja elämänmenoa.
